1. päivä - Tampere-Havanna

 Lähdimme matkaan maanantain ja tiistain välisenä yönä Tampereelta omalla autolla puoli yhden aikaan. Ajoimme Helsinki-Vantaan kentälle ja jätimme auton kauempaan lentoparkkiin. Olimme saanet Apollomatkoilta 10 % alennuskupongin parkkia varten. Meillä oli aikeissa lähteä matkaan Tampereelta kentälle liikennöivällä bussilla, mutta laskeskelimme, että lippujen hinnoilla kattaa jotakuinkin auton parkin sekä polttoaineet, joten päätimme käyttää omaa menopeliä. Näin meidän ei myöskään tarvinnut sompailla itseämme laukkuinemme Tampereen linja-autoasemalle keskellä yötä, vaan pääsimme lähtemään omasta pihasta omalla aikataululla. Kahden viikon loma-ajalla auto oli myös turvassa vartioidulla parkkialueella. Kentällä olimme puoli neljän maissa, ja aika nopeasti pääsimme lähtöselvitykseen ja turvatarkastukseen. Koneeseen väkeä alettiin ottaa puoli kuudelta, ja lento lähti kohti Halifaxia puoli seitsemältä. Lentokone itsessään oli Susannalle pettymys, sillä kyseessä oli Finnairin lomalento, jolla istumapaikat ovat ahtaat, tarjoilu surkea ja koneen koko pikkuruinen (ainakin jos aikaisemmin on istunut Jumbojetissä tai AirBusissa Aasiaan tai Amerikkaan). Pääosa matkasta meni kuitenkin nukkuessa, ja pysähdys Halifaxissa, jonka ajaksi matkustajat ohjattiin odottelutilaan kentälle, katkaisi mukavasti muuten pitkää 13 tunnin matkaa.

Laskeuduttuamme Varaderon kentälle ja päästyämme läpi turvatarkastuksesta astuimme Kuuban maaperälle. Koneessa meille jaettiin matkatoimiston kustantamat maahantuloviisumit, joista toinen puoli jäi tullivirkailijalle maahan saapuessa. Lentokentällä vastassa oli kaksi Apollomatkojen matkaopasta, joista Havannan päätä hoitava Pia opasti meidät oikeaan bussiin. Matkalla Varaderosta Havannaan Pia kertoi käytännön asioita mm. valuutan käytöstä, ihmisistä, säästä jne. Noin puolessa välissä matkaa pysähtyimme tien varrella olevalle taukopaikalle, jossa saimme nauttia ensimmäiset Piña coladat. Suomalaista tietenkin hämmästytti ja ilahdutti se, että rommin sai lisätä itse makunsa mukaan pullosta drinkkiin. Reissun aikana totesimme, että parhaat Piña coladat tarjottiin juuri tuolla ensimmäisellä taukopaikalla, muut vastaavat drinkit jäivät aina häviäjiksi niiden rinnalla. Mukavaa oli myös se, että taukopaikalla pystyi maksamaan euroilla, paikallista valuuttaa kun ei kenelläkään vielä ollut vaihdettuna.

Kuuban valuutasta muutama sana. Kuubassa on käytössä kaksi eri valuuttaa, paikallinen peso (peso nacional) ja vaihdettava peso (peso convertible). Jälkimmäinen on vuodesta 2004 lähtien korvannut dollaria, joka taasen on menettänyt maassa lähes täysin arvonsa. Vaihdettava peso on käytännössä ainoa valuutta, jota turisti (voi) käyttää maassa, ja se vastaa kurssin mukaan vaihdellen noin 0,80 euroa (kun taas yksi vaihdettava peso on noin 24 paikallista pesoa).  Vaihdettava peso eli CUC on helppo tunnistaa paikallisesta pesosta, sillä jokaisessa CUC:ssa lukee selkeästi peso convertible. Vaihdettavia pesoja on yhden, kolmen, viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen peson seteleissä. Myös suurempina niitä painetaan, mutta viidenkymmenen tai sadan peson seteleitä ei suositeltu vaihdettavan tai käytettävän, sillä niistä painettiin myös paljon väärennöksiä. Kahdesta eri valuutasta ei turistin tarvinnut juuri välittää, sillä paikallisia pesoja ei näkynyt juuri lainkaan. Yksi vartija yritti myydä Che Guevaran kuvalla varustettuja paikallisia kolikoita meille kerran, mutta emme olleet kiinnostuneita. Vaihtorahan kanssa sai olla tarkkana, ettei joukkoon ”vahingossa” erehtynyt arvoltaan pienempiä paikallisia pesoja. Kuuban laki kieltää valuutan maasta viemisen, mutta eivät tullivirkailijat ainakaan niitä muutamia hassuja pesoja pois ottaneet, joita matkasta taskuun oli jäänyt.

1. ilta, Havanna. Ensikosketus Kuubaan!

Huonekorkeus oli kunnioitettava.

Havannaan päästyämme kurvasimme bussilla Hotel Plazan eteen (osa matkustajista majoittui myös Hotel St. Jamesiin) ja kirjauduimme sisään. Majoituimme kolmanteen kerrokseen kadun puolelle taloa, jossa meillä oli kahdella n. 120cm sängyllä varustettu huone. Huonekorkeus oli huima! Huone oli yksinkertainen, hieman ränsistynyt (maali lohkeili seinistä) mutta sympaattinen. Kylpyhuoneesta löytyi pesuallas, vessanpytty ja suihku. Vaatekaapissa oli pieni tallelokero joka toimi toisella huoneavaimella, ja työpöydän kaapista löytyi minibaari. 

Vaikka huoneeseemme ei pitänyt kuulua ”ulkotilaa”, olimme iloisesti yllättyneitä kun ovista pääsi myös kapealle yhteisparvekkeelle, joka kiersi koko kerrosta. (Lomamme aikana parvekkelle ilmestyi jokaisen huoneen kohdalle aidat, joilla jokaiselle huoneelle luotiin oma pieni parveketila.) Kun olimme purkaneet laukut ja ottaneet ensimmäiset valokuvat parvekkeelta, vaihdoimme kesävaatteet niskaan ja suuntasimme alakertaan rahanvaihtoon. 



Vaihdoimme aina pieni summia, noin 100-150 euroa kerrallaan, ja säilytimme loppuja rahoja tallelokerossa. Rahanvaihto tapahtui jouhevasti hotellin Cadeca–vaihtopisteellä, jossa oli hyvä olla passin kopio mukana mikäli virkailija halusi olla virkaintoinen. Useimmiten henkilöllisyystodistuksia ei tarvittu. Olimme lukeneet ennen matkaa, että luottokortilla (Visa ja Mastercard) maksaminen on Kuubassa hankalaa ja kallista, sillä jokaisesta maksusta veloitetaan jopa 10% käsittelymaksut. Luottokortit olivat mukana pääasiassa hätätilanteita varten. Susanna jätti myös electronin kotiin, sillä ymmärsimme ettei Kuubassa juuri ole pankkiautomaatteja, ja jos on, electroni ei niissä toimisi. Tämä tieto kuitenkin oli virheellinen, joskin yleensä suositeltiin asioimista suurimmissa pankeissa ongelmien välttämiseksi. Me kuitenkin olimme ratkaisseet tilanteet tuomalla pääasiallisen matkakassan käteisenä Suomesta, josta sitten vaihdoimme aina tarpeen mukaan paikalliseen valuttaan.

Ensimmäisenä päivänä turvauduimme hankkimaamme Rough Guide Havanna –oppaaseen, jonka avulla lähdimme etsimään illallispaikkaa. Tässä vaiheessa olimme matkustaneet vuorokauden verran, joten suuntasimme hieman pöllähtäneinä etsimään Hanoi –nimistä ravintolaa melko läheltä hotellia. Opaskirjan karttaa tulkiten pyörimme mielestämme oikeassa kadunkulmassa, mutta Hanoita ei näkynyt missään. Olimme jo päätymässä siihen, että Hanoin oli korvannut jokin uudempi ravintola nimeltä "La casa de la parra", kun eräs mies toi ravintolasta meille menun jossa luki "Hanoi La casa de la parra". Kyseessä oli siis yksi ja sama ravintola. Yllätyimme siitä, ettei meitä sen suuremmin yritetty puhua sisään ravintolaan, mies oli todennäköisesti vain kuullut meidän mainitsevan sanan Hanoi ja ymmärsi, ettemme tunnistaneet paikkaa.

Hanoilla ei ollut mitään tekemistä Vietnamin kanssa, ei ruuan tai muunkaan suhteen. Asiallinen miestarjoilija ohjasi meidät pöytään ja toi menun, joka oli sekä espanjaksi että englanniksi. Päädyimme hänen suosituksestaan valitsemaan merenelävistä tehdyn grillimixin, johon kuului hummeria, katkarapuja ja kalaa. Annos maksoi 12 CUC. Sen lisäksi pöytään kannettiin pieniä makeita leipiä voin kera, sekä paikalliselle ruualle tyypillistä lisäkettä, valkoista riisiä ja mustia papuja. Aterian kanssa nautimme ensimmäiset mojitot, jotka olivat varsin kelvollisia. Ruokailumme aikana ravintolan sisäpihalla alkoi soittaa kolmen henkilön orkesteri, jossa mies lauloi todella mahtavalla äänellä.

Ruuan jälkeen väsymys astui jälleen kuvioon, ja maksettuamme ja tipattuamme lähdimme suuntaamaan takaisin hotellille. Ostimme matkalla vettä läheisestä pienestä kaupasta, sillä Kuubassa hanavesi ei ole erilaisen bakteerikantasta vuoksi turistille sopivaa. Aulabaarissa vaihdoimme muutaman sanan toisten suomalaisten turistien kanssa. Koska kello oli vasta kahdeksan illalla paikallista aikaa, istuimme juomaan drinkit baariin, vaikka väsymys oli jo melkoinen. Yhdeksältä romahdimme suihkun kautta puhtaisiin lakanoihin ja ulkoa kantautuvan liikenteen äänistä huolimatta nukahdimme heti.

Hotel Plazan aula