8. päivä, Havanna – Hemingwayn talo ja rentoilua rantsulla

Keskiviikkona kiikarissamme oli pitää rentoilupäivä. Hankimme kuitenkin heti aamupäivästä torstaiksi bussiliput Viñalesiin hotellin aulasta. Bussilippu maksoi vajaan 15CUC per henkilö, ja jälleen saimme ohjeistuksen odottaa aamulla aulassa bussia joka noutaisi meidät hotellilta.

Kyytimme Hemingwayn talolle.
Taustalla Hotel Telegrafo.

Ernest Hemingway on Havannassa pidetty hahmo ja tärkeä turistivetonaula. Mekin halusimme tutustua noin 17 km Havannan keskustasta sijaitsevaan Hemingwayn taloon, jonka hänen vaimonsa oli luovuttanut 1960-luvulla Fidel Castrolle sillä ehdolla, että paikka museoidaan silloisessa kuosissaan. Olimme ajelleet alkupätkän lomastamme milloin milläkin taksinkotterolla: nyt koimme olevan oikean hetken nauttia 50-luvun jenkkiraudan kyydistä. Hotellimme edustalla eräs taksikuski ohjasi meidät sinisen avoauton, Chevrolet Bel Air Deluxen kuskin pakeille, ja aikamme hinnasta väännettyämme vuokrasimme avoauton kuskeineen, joka osoittautui varsin eteväksi oppaaksi. Autokin oli kunnostettu ja alkuperäisellä moottorilla, jos nyt ei aivan tip top alkuperäiskunnossa mutta hieno kumminkin. Viiman pyyhkiessä varsinkin Tommin hiuspehkoa ajelimme polleina kohti Hemingwayn taloa. Talolla oppaamme kierrätti meitä ikkunalta ikkunalle ja ympäri pihamaata kertoen varsin hyvällä englannilla ja yksityiskohtaisesti Hemingwaysta ja hänen ajastaan Kuubassa. Oppaan asiantuntevuus antoi hyvän oikeutuksen huomattavasti korkeammalle hinnalle, jonka autosta sekä opastuksesta maksoimme normaaliin taksiin verrattuna: 45CUC. Halusimme kuitenkin päästä kerrankin hieman paremmalla kyydillä, ja olimmekin Hemingway-reissuun varsin tyytyväisiä. Oppaamme kertoi myös tavanneensa henkilökohtaisesti Hemingwayn Vanhus ja meri –kirjan päähenkilön esikuvan Gregorio Fuentesin Cojimarin kalastajakylässä.

Hemingwayn talo on upealla paikalla rehevällä kukkulalla, jolta näkee Havannan keskustaan saakka. Talo kalusteineen, koristuksineen ja tavaroineen (mm. täytettyjä eläinten päitä, Picasson töitä, Hemingwayn asuja, kirjoituskone sekä kalastuspaatti Pilar pihalla) on säilytetty siinä järjestyksessä, mihin Hemingway sen aikoinaan jätti: se on ainutlaatuinen pala historiaa ja henkii ajankuvaansa sekä Hemingwayn boheemin herraskaista elämäntyyliä. Paikassa voi helposti antaa mielikuvituksensa liihotella ja kuvitella kirjailijan pitämiä uima-allasjuhlia sekä kiikarointia Havannaan korkeasta tornistaan, jossa sijaitsi kirjoituspöytä ja –kone.  Taloon ei pääse sisälle, mutta sisään voi tiirailla ja kuvia nappailla avoimien ikkunoiden kautta. Sateisella säällä talon ikkunat suljetaan jotta Hemingwayn koti säilyisi mahdollisilta kosteusvaurioilta.

Hemingwayn ruokahuoneessa on saattanut istua muutamakin kuuluisa vieras.

Työhuone sijaitsi korkeassa tornissa tontilla. Kaukoputkella saattoi tirkistellä Havannan elämää.

Hemingwayn rakkaat koirat oli haudattu takapihalle, jossa myös nykyään majailee kirjailijan paatti Pilar.

Aikamme taloa ihasteltuamme  palasimme avopirssin kyydissä takaisin hotellille noutamaan rantatarpeemme ja suuntasimme keskuspuistoon odottamaan bussia, jonka kuului liikennöidä puolen tunnin välein puiston ja suosituimman uimarannan, Playa del Esten välillä. Odotellessamme kyseistä 3CUC edestakaisin maksavaa bussia reilun tunnin ehdimme nautiskella kuumista pähkinöistä ja kuivista munkintapaisista herkkupaloista, sekä Tommi sikareista. Keskustelimme myös muutaman turistin kanssa. Odottamiseen kyllästyttyämme ehdotimme eräälle myöskin samaista bussia odottavalle reppureissaajapariskunnalle yhteisen taksin ottamista: heillä oli kuitenkin tiukka budjetti pitkällä matkallaan, eivätkä he olleet valmiit käyttämään muutamaa pesoa ylimääräistä. Sen sijaan kaksi nuorta miesturistia suostui kanssamme kimppataksiin kuultuaan kauanko olimme bussia odottaneet, ja saimme hanktittua taksin rannalle yhteishintaan 8CUC.

Miehet olivat kolmen kuukauden opiskelumatkalla Kuubassa käyden päivittäin Havannan yliopistolla opiskelemassa espanjaa. He olivat kotoisin Slovakiasta, toinen oli ammatiltaan kirjanpitäjä ja toinen lakimies. Sovimme miesten kanssa jakavamme taksin takaisin myös  paluumatkalla, ja teimme treffit rannalle kello kuudeksi. Kun kolmelta olimme rannalla ja lekottelimme rantatuoleissa, huokaisimme syvään ja aloimme rentoutua oikein urakalla.

Portugalinsotalaiva

Tyrskyävä merivesi oli hieno kokemus ja rannalla riitti katseltavaa. Tommi sai rantavedessä kävellessään jalkaansa kirvelevän piston portugalinsotalaivalta, kirkkaan väriseltä polyyppieläimeltä, joilla oli jonkinlainen parveilu meneillään: näitä kauniin värisiä muovipussin näköisiä otuksia kun oli rantautunut tyrskyjen mukana kuiville pitkin rantaa. Söimme aurinkovarjojen alla mereneläviä (lautanen kalalla, katkaravuilla ja hummerilla maksoi noin 15CUC), ryystimme Coco Locot (jotka eivät olleet tällä kertaa varsinainen makunautinto, rommi lienee ollut huonompaa ja reilummalla kädellä kaadettua) ja nauroimme paikalliselle pikkupojalle nimeltään Diego, joka temppuili rantahiekassa. Kääntelimme kylkiämme ja vietimme siestaa.

Tunnin päästä olimme jo tylsistyä kuoliaaksi. Emme selvästikään olleet pidemmän päälle rantaihmisiä. ”Mitäs sitten tehtäisiin?” Päätimme käppäillä tuulen tuiverruksessa ja paahteessa kuolevien portugalinsotalaivojen värittämää rantaa hieman eteenpäin. Jossain vaiheessa maleksimme takaisin tulosuuntaan ja istuimme vielä hetken odottamassa slovakkeja, joiden kanssa lähdimme vääntämään asiakkaita odottavien taksikuskien kanssa paluumatkan hinnasta. Aikamme väännettyämme ilmoitimme eräälle taksimiehelle maksavamme matkasta Havannaan tasan 8CUC, emme pesoakaan enempää. Tämä oli kuulemma aivan absurdi hinta, pääsisimme kyydillä 12 CUCilla, minkä mies ilmoitti kovaäänisesti ja käsiään levitelleen myös muille taksikuskeille. Eräs vanhaan Chevyyn nojaileva nuorimies huomasi tilanteen ja kysäisi huudahtaen toiselta puolen tietä, mitä olisimme valmiita maksamaan kyydistä.  No, 8CUC, edelleen. Saman tien ovi avautui ja meidät viittoiltiin sisään, ensimmäisen taksimiehen vaihtaessa pikaisesti mieltään taksinsa hinnasta – 8CUC olisi sittenkin käynyt. Ei auttanut, valitsimme jälleen kerran pimeän taksin, jonka kuski ja apumies suostuivat kuskaamaan meitä haluamaamme hintaan. Saimme kyydin hotellille, maksoimme matkan ja toivotimme slovakialaisille opiskeluintoa ja mukavaa jatkoa Kuubassa.

Kyllä tällaisella kyydillä kehtaa kulkea.

Oma iltamme jatkui jo toistamiseen O´Reillyyn josta tilasimme molemmille leivät, jollaisen Tommi oli jo aikaisemmalla kerralla nauttinut. Taisi olla kokki vaihtunut viime kerran jälkeen, sillä pöytään kannettiin aivan erilaiset lämpimät leivät, jotka, vaikka olivatkin hyviä, eivät täysin yltäneet samaan tasoon aikaisemman kokemuksen kanssa. Koska leipien jälkeen mahaan jäi tilaa sapuskalle, söimme vanhan Plazan nurkilla vielä Susannan kauan himoitseman rapucocktailin iltapalaksi hintaan 6CUC. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin hotellille valmistautumaan seuraavana päivänä alkavaan Viñalesin reissuun.