2. päivä, Havanna - Kiertelyä Havana Viejassa

Tommi heräsi ensimmäisenä aamuna ensimmäisen kerran jo neljän-viiden tienoilla mutta molemmat kitkuttivat aikaerosta huolimatta pari tuntia, ennen kuin ylös nousimme joskus seitsemän jälkeen. Kahdeksalta suunnattiin hotellin viidenteen ja samalla ylimpään kerrokseen aamupalalle. Buffet-tyylisessä aamupalasalissa oli kaikkea perunoista munakkaisiin, ”pizzasta” paahtoleipään ja banaanista pannukakkuihin. Kaikki leipä luonnollisestikin on tehty vaaleista jauhoista. Mätimme lautaselle hieman kaikkea vähän, joskin Susanna ainakin ohitti pasta- ja perunaosiot suosiosta. Hedelmät olivat melko hyviä, vaikkakin ihmettelimme ettei ananas maistunut yhtä kypsyneeltä mitä Suomessa olemme tottuneet syömään. Uusi tuttavuus oli myös punainen hedelmä joka paljastui guavaksi, se ei kuitenkaan täysin hivellyt makunystyröitämme vaikka paikalliset tuntuivat pitävän sitä suuressa arvossa. (Tässä kohdin tulee tosin huomauttaa, että guavamehu oli kerrassaan mainiota, minkä tulimme huomaamaan myöhemmin reissussa.) Parasta aamupalassa oli näköalat, sillä kattoterassilla syödessä pystyi katselemaan alla levittyvää Centro Havanaa.

Aamupalaterassilta.

The Bacardi Building. Monet saattavat tunnistaa rakennuksen katolla kieppuvan
siivekkään otuksen muodon tietyn alkoholijuoman etiketistä.

Tommilla perinteikäs kuubalainen
sapuskalautanen.

Puoli yhdeltätoista Apollomatkat järjesti hotellin ala-aulassa infotuokion, jota jäimme hotellille odottamaan aamupalan jälkeen. Myöhäinen ajankohta harmitti hieman, sillä emme tohtineet lähteä tunniksi käppäilemään hotellilta, joten odottelimme matkakirjoja lueskellen hotellihuoneella infon alkamista. Pia saapui pitämään infon, jossa esitteli Apollomatkojen erilaisia päiväreissuja ympäri Havannaa ja lähialueita. Häneltä saimme ostettua opaskirjaamme tarkemman kartan hintaan 3CUC. Puolen päivän maissa olimme jo kartta kädessä käppäilemässä vanhan Havannan katuja, ja lounasajan jo mentyä ohi etsimme opaskirjan suositteleman paladarin La Mulata del Sabor. Ystävällinen täti tuntui pyörittävän pientä ruokaravintolaa itsekseen, joskin välillä yläkerrasta kävi joku kurkkaamassa portaissa ja katosi sitten takaisin ylös. Ruokavaihtoehtoja oli neljä, jotka olivat muuten sisällöltään samat, mutta liha vaihtui. Possusta, kahdenlaisesta kanasta (leivitetty ja friteerattu tai paistettu) ja kalasta sai valita mieleisensä hintaan 15CUC. Tommi päätyi kalaan, Susanna otti talon suositteleman paistetun kanan. Ateriaan kuului luonnollisesti riisi-papulisäke, friteerattuja banaaneita ja salaatti, jonka päälle oli lorautettu melko reilusti jonkin sortin etikkaa. Ruokajuomana palveli erilliseen hintaan (n. 2CUC) pari pulloa paikallista olutta, Cristalia. Ruoka oli ihan hyvää, mutta melko mitäänsanomatonta. Emme varsinaisesti ymmärtäneet miksi tämä paladar oli mainittu opaskirjassa kokemuksen arvoisena, mutta lähdimme joka tapauksessa sieltä ravittuina ja hyvillä mielin jatkamaan kaupunkiin tutustumista.

La Mulata de Sabor.

Päivä kului kaiken kaikkiaan vanhaa Havanaa (Habana Vieja) kierrellen. Kävimme vanhalla aukiolla (Plaza Vieja) ja kävelimme Havannan vilkkaimman kauppakadun Obispon läpi. Iltapäivän drinkit kävimme nauttimassa Ambos Mundos hotellin kuudennessa kerroksessa sijaitsevassa ravintolassa, josta oli todella hienot näkymät ympäri vanhan kaupungin. Siellä maistelimme reissun ensimmäiset Cuba Libret ja Tommi poltteli lounassikarina Cohiban Siglo 1:n. Tommilla ei ollut sytytintä, joten hän kävi kysymässä baarin luona istuvalta mieheltä voisiko tämä sytyttää sikarin hänelle. Miehellä ei ollut tulta, mutta aikansa kyseltyään kaikilta ravintolan työntekijöiltä sytkäri ilmestyi pöytäämme. Tilasimme kiitollisina mieheltä myös toiset juomat, jotka hän lupasi pyytää tarjoilijan tuomaan. Tyyppi ei ollutkaan tarjoilija, vaikka ensin luulimme niin! Samankaltainen avuliaisuus olikin mielestämme eräs peruskuubalainen piirre, samaten kuin hyväntuulisuus jota viljeltiin joka paikassa. Myöhemmin huomasimme, että terassi oli oiva paikka polttaa sikarin lisäksi myös ihonsa auringossa istuskellessa.

Vanhan kaupungin kaduilta.

Havannan katedraali. Meidän jälkeemme Havannaan oli saapumassa ensimmäistä kertaa paavi, jonka julisteita olikin liimailtu ympäriinsä. Omia naamojamme emme julisteista löytäneet.

Sikarin ja drinkkien jälkeen palasimme takaisin tutkimaan vanhan Havannan katuja ja ”turistinähtävyyksiä”. Plaza de la Catedralilla Tommi suostui pienessä sikaripöhnässään paikallisten tätien uhriksi, ja sai päänsä täyteen ranskalaisia lettejä pieneen ylihintaan 25CUC. Naiset saivat ylipuhuttua Susannankin ottamaan yhden letin muuten lyhyeen tukkaan hintaan 5CUC. Harmillista kyllä, letit eivät pysyneet Tommilla kuin seuraavaan aamuun, ne kun olivat yön aikana löystyneet sen verran pahasti ettei niitä voinut enää pitää. Tuoreina ne olivat kyllä hienot! Susannan letti pysyi hieman kauemmin.

Halusimme lähteä käymään Vallankumousmuseolla, joka oli aivan hotellimme lähellä. Matkakirja väitti museon olevan auki kuuteen, mutta kun viideltä pyrimme innokkaana sisään, virkailijat totesivat museon olevan jo kiinni. Jäimme istuskelemaan viereisen rakennuksen portaille ja tutkimaan matkakirjaamme, kun nuori pariskunta tuli juttelemaan. Mies oli puheidensa mukaan kokkina läheisessä ravintolassa ja hän puhui melko hyvää englantia, mutta kuulemma raskaana oleva tyttöystävänsä ei juuri ollenkaan. Mies ehdotti meille paladaria jossa voisimme käydä kun kerkeämme ja mikäli haluaisimme, lupasi antaa osoitteen. Tätä varten lähdimme heidän kanssaan viereiseen baariin, jotta hän saisi kirjoitettua haluamansa asiat ylös.

Noh, me olimme kyllä tutustuneet kuubalaiseen matkailukulttuuriin ennen reissuun lähtemistämme ja tiesimme välttää kaduilla myytäviä sikareita (ne on usein kääritty banaaninlehtiin), sekä äitejä jotka haluavat turistin ostavan lapselleen maitoa (josta usein vedetään turistilta välistä ylihintaa, ja joka menee sitten jälleenmyyntiin). Osasimme olla varuillamme myös tämän pariskunnan kanssa, eivätkä he esittäneetkään mitään vaatimuksia. Kunhan mies höpötti ja nainen hymyili sievästi. Susanna ehdotti Tommille suomeksi, että pariskunnalle tarjottaisiin drinkit, olihan Kuubassa hyvien tapojen mukaan kohteliasta tarjota jotain mikäli toinen auttoi, ja mies jo raapusteli meille osoitteita hyviin ruokapaikkoihin. Susanna siis tilasi neljä mojitoa, jotka tulivat pöytään melko ripeästi. Yhtään alkoholia drinkkeihin ei ollut tainnut eksyä, ja Tommi jo heittikin arveluita siitä, millaiset hinnat baarissa mahtaa olla. Kuten turistin luottamuksen kasvattamiseksi tuntuu olevan tapana, kuubalainen miekkonen tarjosi Tommille myös halvan sikarin, joka jäi tällä kertaa polttamatta rintataskuun. (Selectos: Holguinissa valmistettu halppissikari, joita kioskit myyvät noin hintaan 1CUC / 25kpl toppa, mutta joiden hinta-laatu on todellakin perussauhutteluun kohdillaan ja savua riittää runsaasti). Samaan aikaan huomasimme, että myös viereiseen pöytään oli ilmestynyt turistipariskunta paikallisen pariskunnan kanssa, ja innokas pulina ja lappujen kirjoitus oli käynnissä myös siellä. Paikallinen avulias mies kysyi drinkkien jälkeen, voisiko hän tilata vielä yhden emännälleen, johon suostuttuamme pöytään kannettiin uudet neljä drinkkiä. Tässä vaiheessa tilasimme jo kovasti laskua, jonka saavuttua totesimme tulleemme huijatuiksi – onneksi vain lievästi. Kahdeksan drinkin hinta oli 40CUC eli noin tuplasti normaalin taksan verran. Kiittelimme avusta ja lähdimme hotellille samalla kun avulias mies naisystävineen todennäköisesti lunasti puolet maksamamme laskun summasta omaan taskuunsa.

Rehellisyyden nimissä kyseessä ei ollut kovinkaan hääppöinen hävitty summa, mutta aivan yhtä rehellisesti sanottuna: kyllä ketutti. Jotenkin sitä ajatteli, että jos me tarjoaisimme hyvää hyvyyttämme drinkit ilman heidän pyyntöään, meitä ei haluttaisi huijata. Mutta jo olosuhteiden pakosta turistilta pyritään ottamaan hyöty irti, mikäli on tarpeeksi hölmö lähtemään moiseen touhuun mukaan. Totesimme, ettei moinen pikkusumma tunnu missään, ja jatkoimme lomaamme entistä tarkempina.

llalla söimme edullisesti (7CUC per hlö) ravintola Torrelavegassa Obispon tienoilla. Paikka oli ihan kiva, kadulta hieman syrjässä, hämyinen ulkotila jonka laitamilla kävi myös kolmen muusikon ryhmä laulamassa ja soittamassa. Aterian hintaan kuului jälleen tyypillinen kuubalainen ateria, sisältäen mojiton ja jälkiruuan tai jälkiruokakahvin. Henkilökunta oli hieman tympeää, vessassa ei ollut lukkoa eikä luonnollisestikaan paperia, mutta ruokailusta jäi ihan hyvä fiilis. Eikä vähiten sen edullisuuden vuoksi, olihan päivällä kulutettu melko reippaasti juomiin…