11. päivä – takaisin Havannaan, Hemingwayn lasinjäljissä

Aamupalan nautittuamme samoissa merkeissä kuin edellisenäkin päivänä, Tommi suuntasi kameransa kanssa maaseudulle ja Susanna jäi parvekkeelle lukemaan vieraskirjaa ja mukana kulkeneita Rough Guide -opaskirjoja. (Suosittelemme matkakirjan hankkimista, se vapauttaa itsenäiseen kulkemiseen ja antaa paljon infoa, joka muuten saattaisi jäädä saamatta!)  Vieraskirja sai myös kiitollisen merkinnän Suomesta, toivottavasti se joskus rohkaisee tulevia vieraita valitsemaan kyseisen majatalon Viñalesissa viipymisen ajaksi. Tommi palasi kuvausreissultaan parisen tuntia myöhemmin, kun Susanna oli ennättänyt jo käydä läpi kaikki kauhuskenaariot machetea käsittelevästä sekopääfarmarista villiintyneeseen karjaan, mutta miehen palattua ehjänä pakkasimme tavaramme ja maksoimme itsemme ulos majapaikastamme. Kahdesta yöstä, aamupalasta ja päivällisestä sekä yhdestä pullosta vettä maksoimme 86CUC, eli pyöreästi 70 euroa. Kiittelimme emäntäämme lämpimästi ja toivottelimme mukavaa jatkoa, jonka jälkeen heitimme repun selkäämme ja lähdimme kohti keskusaukiota.

Koska bussimme lähti vasta kahden aikaan iltapäivällä, marssimme lähialueen ainoalle (valtion) hotellille tarkoituksenamme päästä pulahtamaan uima-altaaseen. 

Korkealla kukkulalla kylän laidalla sijaitseva Hotel  La Ermita tarjosi allastaan meille hintaan 2CUC per henkilö sisältäen lainapyyhkeet. Vaihdoimme siis uikkareihin hotellin baarin vessassa ja pulikoimme kirkkaassa altaassa hetken toipuaksemme kävelymme aiheuttaneesta hikoilusta. Tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, ettei aurinkovoidetta tulisi unohtaa minään päivänä, ei edes sellaisena jonka viettää vain osaksi ulkona, ja Susanna pääsi nauttimaan palaneista poskista iltapäivää kohden mentäessä. Uituamme aikamme söimme lounaaksi parilaleivät hotellin allasbaarissa ja palasimme takaisin keskustaan. Odotellessamme söimme vielä vähän jäätelöä, ostimme juuri friteerattuja banaanilastuja nuorelta uppopaistokärryt omistavalta mieheltä ja nautimme iltapäivän drinksuista aukion elämää katsellessa. Meneillään oli jonkinlaiset markkinat ja paikalla pyöri paljon turisteja. Bussi otti meidät kyytiin ajallaan vanhan aukion laidalta ja kuljetti mutkitta takaisin Havannaan.

Illalla kävimme syömässä La Bodeguita del Mediossa, legendaarisessa Hemingwayn suosimassa mojito-paikassa. Tilasimme talon annokset, jotka sisälsivät mureaa porsasta paikallisilla lisukkeilla, ja joimme toki ne kuuluisat Hemingwaynkin suosittelemat mojitot. Ihan hyviä, vaan eivät kyllä reissumme parhaita mojitoita. La Bodeguita del Medio oli jämerä ravintola, kahdessa kerroksessa sijaitseva paikka, jonka seinät ja pöydät olivat täynnä paikassa vierailleiden kuuluisuuksien valokuvia ja muiden vieraiden nimikirjoituksia  ym. tekstailuja lattiasta kattoon. Kaikella sellaisella pinnalla, jolle pystyi kirjoittamaan, oli tekstiä, mukaan lukien kalusteet ja seinällä roikkuva täytetty puhvelin pää. Palvelu oli erinomaista ja paikalla soitti neljän miehen orkesteri.

  

La Bodeguitalta suuntasimme jälleen kohti vanhaa plazaa, jonka reunamilla nautimme kannullisen sangriaa ja katselimme ihmisvilinää. Plaza Vieja näytti todella nätiltä yövalaistuksessa! Ennen hotellille siirtymistä päätimme käydä vielä testaamassa Hemingwayn toisen lempijuoman  La Floriditassa, jossa Hemingwayn mukaan oli parhaat daiquirit koko Havannassa. Kieltämättä ne olivatkin parhaat daiquirit joita olimme maistaneet! Myös hinta oli hieman erilainen kuin muualla: normaalisti drinkin kustantaessa n. 2CUC, La Floriditassa vastaavat maksoivat 6CUC kappaleelta - mutta olivat ne sen arvoisiakin! (Eikäpä sekään hinta juuri suomalaisturistia pelota.)  Palvelu ei ollut mitään järin ihmeellistä, ja asiakkaiden aktiivinen tupakointi teki paikasta hieman epämiellyttävän savuisen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin päädyimme päiväämme tyytyväisinä takaisin hotellille koisaamaan pääkaupungin vilkasta yöelämää kuunnellen.